Tässä nyt on ollut pieni tauko kun kärähti jatkojohto ja piti hankkia uusi, ja nyt vasta kunnolla toimii taas tietokone. Tuossa jotain myös menin sähläilemään ja poistin kaikki ladatut. Nyt on silmät ja ihot taas uudesti ladattu. Jatkoa saattaa tulla huomenna jos jaksan ruveta Ruusuilla pelailemaan.

Taas yksi niistä rasittavista aamuherätyksistä. Tähän mennessä Vanessa oli ehtinyt saada jo pari ylennystä urallansa, mutta ei se sama vanha hökkeli ollut paljoa siitä muuttunut. Älkää muuten ihmetelkö, jos jossain vaiheessa sanon Vanessaa vahingossa Roosaksi, meinaan kokoajan hänet Roosa Ruusuun sekoittaa. Vaikkei KA tällä hetkellä ole edes asennettuna.

Aamupalaksi spagettia. Epäilyttävän näköistä sellaista. Vanessa oli päättänyt hankkia uuden reiän talonsa seinään. Näin ollen hänen mökissänsä oli nyt huimat kaksi ikkunaa. Ainiin, ja uusi liesi ja jääkaappi.

Ja sitten töihin. Jätetään Jonne Kotala ja Doris Pelkonen kahdestaan tekemään lähempää tuttavuutta. Ettekö te muka huomaa, kuinka he toisiansa tuossakin tuijottavat?

Ylennys projektipäälliköksi! Ja mitä tekevätkään projektipäälliköt? Siivoavat pihamaan töistänsä tultuaan.

Ja jos haluaa vielä edetä urallansa, täytyy osata siivota paremmin. anessa näytti melko kauhistuneelta luettuansa, että tälläkin hetkellä hänen sänkynsä alle saattoi olla pesiytynyt valtava villakoirakomppania ja että lemuava lautanen suoraan hänen edessänsä lattialla saattoi suorastaan kuhista bakteereita.

Naiset, osa kaksi. Mahtaa muuten neidillä olla paljon muotovaahtoa ja hiuslakkaa päässänsä kun nuo hiukset tuolla tavalla paikallaan pysyvät.

Jos miehet kiinnostaa, suosittelisin soittamaan taksin ja lähtemään kaupungille. Siellä niitä on enemmän eikä tarvitse haaveilla naapurin naimisissa olevasta Jouko Röyhkästä.

Tämä kuva on tässä vain sen takia, että en pitkään aikaan ole nähnyt simien opiskelevan lattialla istuen. Ja vielä kun ottaa huomioon, että talossa oli nyt uusi kukkakoristeltu nojatuoli.

Eräänä päivänä sattui Vanessalla olemaan vapaapäivä, ja hän päätti vihdoin lähteä pitkään jänistämälleen matkalle Stadiin. Taksi jätti hänet kadun varteen, ja hetken haahuiltuaan hän saapui eräälle kuppilalle, jonka sisustus tuntui olevan melko... punainen.

Vanessa päätyi pelaamaan biljardia, kun ei muutakaan tekemistä tuntunut olevan. Sillä hetkellä paikalla tuntui olevan vain henkilökunta ja joku lilaan asuun pukeutunut nainen.

Ja sitten hä näki sen! Oikein komia herra kätteli juuri ravintolapäälliköä, mikä lie nainen nyt olikaan. Valitettavasti mies ei näyttänyt olevan yhtään kiinnostunut Vanessasta.

Ja sitten oli tietysti tämä tarjoilija... muuten ihan komia mutta hiukan huolestuttava tuo nenä.

Ja siinä hän on, Vanessan tuleva puoliso! Vanessa ja Antton näyttävät tulevan todella hyvin toimeen keskenänsä.

Valitettavasti juuri kun pari alkoi tulla toimeen keskenään Vanessa tajusi, että olihan hänellä töitäkin. Ja ne työt alkaisivat tunnin kuluttua. Näin ollen hän joutui hyvästelemään Anttonin ja lähtemään kotia kohti.

Seuraavana päivänä Vanessa pyysi Anttonin treffeille kotiinsa. Antton suostui, vaikkeivat he vielä ystäviä olleetkaan. Pian olisivat.

Pian he olivatkin ystäviä, ja parhaita ystäviä. Ja ihastuneita toisiinsa. Hyvin menee.

Pari joutui kuitenkin pian sanomaan toisillensa hyvästit toheloituani taas. Ei tullut ihan unelmatreffeja, mutta melkein. Ainakin Vanessa näyttää onnelliselta.

''Hahaa, näin kun juttelit jonkin miehen kanssa! Sattumoisin tunnen sen miehen, siss Anttonin. Hän on mukava mies, olen onnellinen puolestanne!''

''Senkin salakuuntelija! Ja kiitos.''

Ja erääsä synkkänä iltana Vanessa ja Antton olivat treffeillä ja päättivät muuttaa yhteen. Antton toi mukanaan 4 000 simoleonia. Mutta hänen tavaraluettelostansa löytämilläni tavaroilla saatiin vielä paljon lisää rahaa...

 

Neiti Vanessa Ruusu tavanomaisessa tylsässä esittelykuvassa ylisuuren tonttinsa postilaatikon vieressä. Hiukan ihmettelen tuota miten tuo kuvanlaatu voi olla noin hyvä, saa nähdä kuinka kauan se kestää. Vanessa on perhetavoitteinen (niinpä tietysti) rapu ja jotta hän voisi toteuttaa elämäntoiveensa hän tarvitsisi kuusi lasta... apua. Neidin luonnepisteet ovat suoraan sanotusti tasaiset, 5 pistettä jokaisessa.

Ja tässä hänen mitä upein pieni mökkinsä. Melko tumma, kenties.  Myöhemin tämän kuvan oton jälkeen ikkuna siirtyi yhden ruudun lähemmän ovea koska tajusin, että tarvitseehan Sim pärjätäkseen myös vessan.

Vanessa oli ilmeisesti myös sitä mieltä, että hänen pikku mökkinsä oli todella upea. Näyttääkö hän kenties hieman epätoivoiselta? ''Mihin minä nyt taas olen itseni sotkenut!''

Heti nähtyään asuntonsa tylsät, ruskeat seinät ja kuluneen puulattian sehä kellertävän hellan Vanessa päätti syventyä ruoanlaiton kiehtovaan maailmaan. Ilmeisesti hänellä on jotain tuota ruskeaa pehmeää nojatuolia vastaan koska opiskeli mieluummin seisaalteen. No, ainakin hän hetken kuluttua oli oppinut miten juustonsiivut tulisi asettaa voileivän päälle ja pari kätevää leivänvoitely vinkkiä.

Lopulta rakkaat naapurit suvaitsivat saapua tervehtimään uutta, eh, rakasta naapuriaan. Varsin kohteliasta sakkia tässä naapurustossa, vain kolme ystävällistä ihmistä ilmaantui paikalle. Tämä Raija niminen naikkonen tuntui olevan todella iloinen tästä uudesta, nuoresta kalpeanaamasta. ''HeiminäolenRaijaVähälä! Ihanaa, en olekaan ainut joka ei onnistu ruskettumaan! Ainiin, oletko vielä kuullut, mitä Janus Goottila teki eilen? Entä sitten se Tiina, vai olikohan se Niina...''

 

Pian Vanessa kuitenkin joutui luopumaan mehukkaiden juorujen kuuntelusta ja soveltamaan käytänössä aikaisemmin sinä päivänä oppimiansa taitoja. Valitettavasti ei ollut juustoa, mutta kai kinkut voi asetella samalla tavalla kuin juuston?

Lopulta Vanessa tajusi, että tuuli veisi pian hänen kukkaronsa rahakkaammille maille jos sinne ei saataisi lisää täytettä. Vanessa hankki itsensä töihin paikalliseen laboratorioon koehenkilöksi 65 simoleonin kummitellessa vieläkin hänen mielessänsä.

Aika palata lörpöttelemään naapureiden kanssa. Juoruileva Raija Vähälä keskittyi tyynysotaan Jouko Röyhkän kanssa joten Vanessa sai tilaisuuden tutustua paremmin tummahipiäiseen Taneliin, joka alkoi heti varoittelemaan häntä kaunialan vaaroista. Yksi näistä vaaroista ilmeisesti oli Toni Lorula. ''Ja älä ihmeessä rupea tekemisiin sen Lorulan pojan kanssa. Juippi tietää vaan hankaluuksia, ja häntä kiinnostaa paljon sinunkaltaisesi nuoret ja kauniit naiset.'' Vanessa ei voinut muuta kuin myhäillä pieni virne suupielessänsä.

 

Väsymys kaataa kovimmankin simin, ja lopulta Vanessankin täytyi raahautua sänkyyn kellon alkaessa lähestyä kahtatoista. Varsin mielenkiintoisen näköiset alushousut naikkosella.

Lopulta aamun sarastaessa lemuava Vanesamme vessan pönttöä kulutettuansa päätti, että nyt hankitaan se hiton suihku. Sinne meni kirjahylly ja nojatuoli.

''Oi Tarmonaattori, sua mä tarvitsen. Tarmonaattori, missä oletkaan... Hei Taneli! Täh? Jaa, olen minä ihan kunnossa, kunhan hoilailen.''

Sosiaalisuus palkin hiukan noustua oli aika rentoutua sängyllä lukemalla. Ilmeisesti Vanessa oli piilottanut yhden kirjahyllynsä kirjan sängyn patjan alle. Kumma kyllä, sosiaalisuus palkki jatkoi nousuansa vieläkin. No, eipä ole valittamista.

Ja töihin. Tuon ilmeen näin viimeksi kun tyttösemme muutti taloon.

Töissä käynti on näköjään rasittavaa, eikä laskuja sisältävän postilaatikon näkeminen yhtään paranna asiaa. Eikun pelleilemään työkaverisi Sirjan kanssa.

Naiset.

Ja mitä tekevätkään miehet naisten nukkuessa? Leikkivät vesisotaa ja lähtevät lemuten kotiin.

 

Tämän viestin otsikkona toimii Noniin sen takia, etten mitään älykkäämpää keksinyt. Saa nähdä, miten selviän tämän kanssa. Miulla on jostain syystä aina ollut ongelmia kuvien kanssa... No kuitenkin; ensimmäinen osa ilmestyy ihan kohta.